Ellen jäähyväiset yrittäjyydelle

Kun perustin Luova toimisto Ikimonon yhdessä Jannen ja Jyrin kanssa huhtikuussa 2009, en olisi uskonut, että yrittäjyyteni kestäisi vain puoli vuotta. Asiat eivät kuitenkaan yleensä mene niin kuin on suunnitellut. Ymmärsin tuon puolen vuoden aikana jotakin hyvin tärkeää itsestäni, ja siksi tein vaikean päätöksen irtautua Ikimonosta.

Yrittäjyydessä vastuu, vapaus ja velvollisuudet korostuvat. Kun saa vapauden päättää omista tekemisistään, on samalla vastuussa ennen kaikkea itselleen, mutta myös niille, joiden kanssa yritystoimintaa harjoittaa. Yrittäjyys vaatii rehellistä itsetutkiskelua. On kyettävä katsomaan asioita suoraan silmiin, sillä niitä ei voi luikerrella pakoon kuten ehkä palkkatyössä on tottunut tekemään.

Yrittäjyys vaatii ennen kaikkea sitoutumista - sitoutumista liiketoimintaan, liikeideaan ja kumppaneihin. Mietittyäni ja ymmärrettyäni oman henkilökohtaisen tilanteeni, jouduin toteamaan, että en pysty sitoutumaan näihin asioihin. Syy ei suinkaan ollut yritystoiminnassamme, päinvastoin. Mielestäni meillä on yksi parhaista liikeideoista tällä alalla. Syy ei myöskään ollut työssäni tai varsinkaan kumppaneissa, sillä nautin yhteistyöstä Jannen ja Jyrin sekä asiakkaiden kanssa. Syy oli yksinkertaisesti siinä, että aika ei ollut oikea. Nyt haluan enemmän jotakin muuta.

Olin jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä huomannut, että kirjalliset ambitioni olivat heräämässä pitkästä horrosunesta. Kun ne vihdoin viime kesänä pääsivät valloilleen yllättävällä voimalla, jouduin pettymyksekseni toteamaan, että en pysty omistautumaan sekä yrittäjyydelle että kirjoittamiselle niille asettamieni vaatimusten mukaisesti. Jouduin valinnan eteen, jonka tuloksen jo tiedättekin.

Pohdittuani näitä asioita ymmärsin myös, että on paljon muutakin, mitä haluan tehdä, mutta mikä ei onnistuisi täysipäiväisenä yrittäjänä. Haluan matkustaa, asua ja työskennellä ulkomailla, kokeilla erilaisia työtehtäviä erilaisissa yrityksissä, hankkia ammatillista kokemusta ja elämyksiä, onnistua ja epäonnistua, oppia. Nämä seikat yhdistettyinä kirjallisten taitojen kehittämiseen veisivät kaiken aikani pois yrittämisestä. Puolivillainen yrittäminen taas ei mielestäni ole mikään vaihtoehto.

En missään nimessä kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, ettenkö vielä joskus palaisi yrittäjäksi. Siksi en aiokaan sanoa hyvästejä, vaan näkemiin. Olen kaikesta huolimatta edelleen eettinen optimisti, joten katson toiveikkaana tulevaisuuteen ja mielenkiinnolla menneisyyteen. Mitään en kadu, ja niin sen pitääkin olla.

Toivon mitä vilpittömimmin paljon menestystä ja onnea Jannelle ja Jyrille, sekä Luova toimisto Ikimonolle!

Blogannut Elle 16.10.2009
vastuullisuus, yrittäjyys

Osallistu keskusteluun

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista sivulla.